Jykä
Kuivakka, virallinen tai hieman hallinnollinen mieshahmo; mielikuva voi olla päättäjästä, päälliköstä, johtoryhmän jäsenestä tai vakavakasvoisesta selittäjästä. Jykä edustaa sellaista auktoriteettia, joka ei välttämättä tiedä, mitä tapahtuu, mutta tietää varmasti, millä fontilla siitä laaditaan muistio.
- Kategoria
- Nimi voi olla enne
- Muunnelmat
- Jörgen
- Käyttöhuomio
- Käytä hallinnollisesta, johtavasta tai päätöksentekoa etäännyttävästä hahmosta. Sopii tilanteisiin, joissa asia näyttää etenevän muodollisesti, mutta käytännön ratkaisu siirtyy yhä kauemmas.
- Neutraalimpi vaihtoehto
- virallinen mieshahmo; päättäjähahmo; hallinnollinen toimija; johtajahahmo; muutosjohtajahahmo
- Lähde
- external
- Mainintoja
- None
Jykä ei tule paikalle, Jykä saapuu. Mukana on muistio, linjaus, hyväksymiskierto ja sellainen ilme, jolla kerrotaan, että asiaa on nyt katsottava kokonaisuuden kannalta. Siinä missä Tane sanoo “ei se noin vaikeaa ole”, Jykä sanoo “tämä vaatii vielä hieman tarkentavaa valmistelua” — ja molemmissa tapauksissa joku muu tekee työn. Jykä on organisaatiokaavion ihmismuotoinen liite. Hän ei välttämättä estä päätöksiä, mutta saa ne kulkemaan niin monen väliotsikon kautta, että alkuperäinen ongelma ehtii vaihtaa nimeä, omistajaa, kustannuspaikkaa ja lopulta merkitystä. Jykä ei sano “ei”. Hän sanoo “palataan tähän”, mikä on hallinnollinen tapa haudata asia kukkien kanssa mutta ilman hautajaisia. Jykän erityistaito on kuulostaa rauhoittavalta samalla kun hän siirtää asian kolmen kuukauden päähän ja kahden työryhmän syliin. Hän puhuu resursoinnista, tiekartasta ja sidosryhmärajapinnoista tavalla, joka saa kuulijan epäilemään, oliko alkuperäinen ongelma edes todellinen vai vain huonosti fasilitoitu tunne. Jykä on vahvasti muutosjohtaja, mikä tarkoittaa, että hänellä on kalvosarja, otsikkotasoinen rohkeus ja kyky puhua ihmisistä “muutoksen mahdollistajina” tavalla, joka paljastaa, ettei hän oikeastaan pidä ihmisistä kovin paljon. Ihmiset ovat Jykälle resurssi, sidosryhmä, muutosvastarinnan lähde tai onnistumisen edellytys — harvemmin ihmisiä. Hän ei kuuntele huolia, hän “ottaa ne huomioon”. Tämä on eri asia, mutta kuulostaa paremmalta pöytäkirjassa. Kun tuuli on myötäinen, Jykä paukuttelee henkseleitään, kertoo suunnasta, uudistumisesta ja siitä, miten nyt tarvitaan rohkeutta. Kun suunta ei kuitenkaan käänny, arki ei tottele, henkilöstö ei hurraa ja mittarit alkavat näyttää rumilta, Jykän muutosjohtajuus muuttuu nopeasti strategiseksi poistumissuunnitelmaksi. Hän ei epäonnistu. Hän “siirtyy uusiin haasteisiin”. Hän ei pakene. Hän “jättää organisaation hyvään vaiheeseen jatkaa matkaa”, mikä tarkoittaa, että muut jäävät sammuttamaan palavaa tiekarttaa. Jykän jäljiltä organisaatiossa on usein uusi rakenne, uusi sanasto, kolme uutta ohjausryhmää ja vanha ongelma, mutta huonommalla työilmapiirillä. Hän on ehtinyt kertoa, että muutos vaatii sitoutumista, mutta ei ole enää paikalla sitoutumassa siihen itse. Jykä jättää taakseen vision, välitilan ja ihmiset, jotka muistavat vielä liian hyvin, kuka tämänkin “välttämättömän uudistuksen” käynnisti. Jykä ei tee kaaoksesta järjestystä. Hän tekee kaaoksesta prosessin. Pahimmillaan hän tuo järjestyksen niin perusteellisesti, että elämä poistuu huoneesta hiljaa, kahvi jäähtyy kuppiin ja joku avaa Excelin suruliputuksena. Parhaimmillaan Jykä on tarpeellinen. Pahimmillaan hän on se syy, miksi tarpeellinen asia päätyy SharePointiin kuolemaan. Jykän jälkeen kukaan ei muista, mitä päätettiin, mutta kaikilla on tunne, että asia eteni. Tämä on hänen hallinnollinen supervoimansa. Ja kun lopulta huomataan, ettei suunta kääntynytkään, Jykä on jo seuraavassa organisaatiossa kertomassa, miten tärkeää on johtaa muutosta ihmislähtöisesti.