Tane

Arkinen, usein vähän äijämäinen ja tuttavallinen nimihahmo, jolla voidaan viitata perusasiantuntijaan, oman elämänsä maalaisjärkiraatiin tai paikalliseen totuudenhaltijaan. Tane on henkilö, jonka asiantuntemus alkaa siitä, että “kyllä minä nämä tiedän”, ja päättyy yleensä siihen samaan lauseeseen.

Kategoria

Nimi voi olla enne

Muunnelmat

Flint-Snobbe

Käyttöhuomio

Käytä arkisesta maalaisjärkikommentoijasta tai varman mielipiteen hahmosta, kun tarkoitus on kuvata roolia eikä nimetä todellista henkilöä. Sävy on tuttavallinen, mutta voi muuttua helposti piikikkääksi.

Neutraalimpi vaihtoehto

tuttavallinen miesnimi; arkinen nimihahmo; kommentoijahahmo; maalaisjärkityyppi

Lähde

external

Mainintoja

None

Tane saapuu keskusteluun silloin, kun tilanne kaipaa maalaisjärkeä, vanhaa kunnon perstuntumaa ja ehdotonta varmuutta asiasta, jota ei ole tarkistettu sitten vuoden 1998. Tane ei varsinaisesti tarvitse lähteitä, koska hänellä on kokemus, naapurin serkun tapaus ja muisto ajalta, jolloin asiat olivat yksinkertaisia, ihmiset eivät valittaneet ja kaikki ongelmat ratkesivat sanomalla “ota itseäsi niskasta kiinni”. Tane suhtautuu teoreettisiin tutkimuksiin varauksella, koska ne ovat usein ristiriidassa sen kanssa, miltä hänestä tuntuu. Tilastot ovat Tanelle epäilyttävää kaupunkilaisten numerotaidetta, paitsi jos ne vahvistavat hänen näkemyksensä, jolloin ne ovat “ihan selviä faktoja”. Tane ei ole lukenut raporttia, mutta hän on silti aivan varma, että raportissa on jätetty huomioimatta “se käytännön puoli”. Tane ei ainoastaan tiedä paremmin, vaan hän tietää paremmin erityisesti silloin, kun kukaan ei ole kysynyt. Hänellä on luontainen kyky astua keskusteluun sivuovesta, korjata muiden termit, oikaista kokonainen asiakokonaisuus yhdellä muistolla ja antaa ymmärtää, että tässä nyt taas nähdään, mitä tapahtuu kun asioita hoitavat ihmiset, joilla ei ole “oikeaa elämänkokemusta”. Tane ei pidä itseään besserwisserinä. Hän pitää itseään viimeisenä järjen linnakkeena, mikä on käytännössä sama asia mutta lippalakilla. Tane tuntee myös aina jonkun. Tane tietää, kenelle pitää soittaa, kuka tämän ennen hoiti, kenen kanssa tämä olisi saatu kuntoon vartissa ja miksi nykyään kaikki pitää muka kilpailuttaa, dokumentoida ja avata “tasapuolisesti”. Tane ei puhu hyvävelikerhosta, koska hänen maailmassaan kyse on vain siitä, että “asiat hoituvat tuttujen kesken joustavammin”. Jostain syystä nämä tutut ovat aina samoja ihmisiä, samassa pöydässä, samalla kahvilla ja yllättävän usein päättämässä siitä, kuka saa seuraavan tehtävän, avaimen, luvan tai kunnian. Tane rakentaa omaa pientä imperiumiaan kuin autotallin taakse noussutta lisärakennusta: vähän kerrallaan, ilman turhaa huomiota ja mielellään niin, ettei kukaan kysy rakennuslupaa. Hänellä on reviiri, verkosto, vakiintuneet käytännöt ja vahva tunne siitä, että uudet ihmiset voivat kyllä tulla mukaan, kunhan ensin ymmärtävät, kuka täällä on ollut kauemmin. Tane kuvittelee hieman harhaisesti olleensa kaikista kauimmin. Tane ei välttämättä johda mitään virallisesti, mutta hänen nyökkäyksensä, hiljaisuutensa tai “ei sitä noin tehdä” -kommenttinsa voi hidastaa enemmän kuin kokonainen hallintosääntö. Tane ei ole välttämättä väärässä. Se on juuri hänen vaarallisin ominaisuutensa. Hän voi osua asian ytimeen vahingossa kuin peräkärry ojaan: kovalla äänellä, vähän vinossa ja niin, että paikalle kertyy yleisöä. Tane ei argumentoi, hän ilmoittaa. Keskustelu ei pääty siihen, että Tane vakuuttaa muut, vaan siihen, että muut väsyvät ennen Tanea. Kun Tane ilmestyy paikalle, tiedetään, että kohta joku sanoo “ei tässä mitään asiantuntijoita tarvita” juuri ennen kuin tarvittaisiin asiantuntijaa.