vastuu ilman valtuuksia

Tilanne, jossa henkilölle annetaan vastuu lopputuloksesta, mutta ei todellisia valtuuksia, päätösvaltaa, resursseja tai asemaa vaikuttaa siihen. Lopputulos on usein ennalta rakennettu syyllisyysansa: onnistuminen kuuluu muille, epäonnistuminen vastuunkantajalle.

Kategoria

Työelämän valtarakenne / vastuuharha

Muunnelmat

vastuu ilman mandaattia, vastuu ilman päätösvaltaa, accountability without authority, syyllisyys ilman valtaa

Käyttöhuomio

Käytä tilanteissa, joissa ihmiseltä odotetaan tulosta, korjaamista tai omistajuutta ilman, että hänelle annetaan välineitä vaikuttaa päätöksiin. Sävy on vahvan työelämäkriittinen. Ydin ei ole vastuu vaan syyllisyys: vastuu ilman valtuuksia on usein vain siististi paketoitu tapa siirtää syyllisyys sinne, missä valta ei sijaitse.

Neutraalimpi vaihtoehto

nimellinen vastuu; vastuun siirtäminen; syyllisyysansa; päätösvallan puute; mandaattivaje; näennäisomistajuus; vastuuttaminen ilman resursseja

Lähde

external

Mainintoja

None

Vastuu ilman valtuuksia on työelämän hienostunut tapa antaa ihmiselle ruori, mutta pitää moottori, kartta, polttoaine, budjetti ja hätäjarru jossain aivan muualla. Henkilölle kerrotaan, että hän omistaa asian, mutta omistajuus muistuttaa lähinnä vuokra-asuntoa, jonka lukot vaihtaa joku toinen, vuokran maksaa kolmas ja palovaroittimen piippauksesta syytetään silti asukasta. Tämä on organisaatioiden rakastama järjestely, koska se näyttää paperilla johtamiselta ja tuntuu käytännössä syyllisyyden etävarastolta. Joku nimetään vastuulliseksi, jotta asia ei enää leiju ilmassa. Sen jälkeen sama henkilö huomaa, ettei hän saa päättää aikataulusta, ihmisistä, rahasta, prioriteeteista, työkaluista, teknisestä ratkaisusta, viestinnästä eikä joskus edes siitä, mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa. Mutta vastuu on kyllä hänellä. Se on tärkeää. Varsinkin silloin, kun etsitään syyllistä. Vastuu ilman valtuuksia ei ole johtamismalli, vaan syyllisyyden jakelujärjestelmä. Se on hallinnollinen putki, jonka toisessa päässä on strateginen epäselvyys ja toisessa päässä ihminen, jolle voidaan lopulta sanoa, että tätä olisi pitänyt viedä määrätietoisemmin. Kukaan ei tietenkään mainitse, että määrätietoisuus ilman päätösvaltaa on lähinnä äänekästä toivomista. Tässä mallissa syyllisyys on valtaa liikkuvampaa. Valta pysyy siellä, missä on kalenterikutsu, budjetti, hyväksymisoikeus ja mahdollisuus sanoa ei. Syyllisyys taas laskeutuu sinne, missä joku on tarpeeksi lähellä työtä, tarpeeksi tunnollinen välittääkseen ja tarpeeksi yksin jäädäkseen kiinni, kun kokonaisuus alkaa savuta. Organisaatio voi olla epäselvä, päätöksenteko hidas, resurssit olemattomat ja tavoitteet ristiriitaiset, mutta jotenkin lopputulos henkilöityy siihen yhteen ihmiseen, joka yritti pitää pakettia kasassa nitojalla ja sisäisellä motivaatiolla. Vastuu ilman valtuuksia toimii erityisen hyvin ympäristöissä, joissa puhutaan paljon omistajuudesta. Omistajuus kuulostaa reippaalta ja aikuiselta, mutta ilman valtuuksia se tarkoittaa käytännössä sitä, että saat nimetä ongelman omaksesi, et ratkaista sitä. Sinusta tulee asian kasvot, mutta ei sen kädet. Saat esitellä tilanteen, selittää viiveen, pehmentää pettymyksen ja ottaa vastaan katseet, mutta päätökset ovat jo tapahtuneet jossain huoneessa, johon sinulla ei ollut avainta. Kun vastuu ja valta erotetaan toisistaan, syntyy organisaation täydellinen moraalinen ikiliikkuja. Ne, joilla on valtaa, voivat sanoa, että vastuut oli jaettu. Ne, joilla on vastuu, eivät voi sanoa, että valtaa ei ollut, koska se kuulostaa helposti selittelyltä. Ja juuri siinä syyllisyys alkaa tehdä pesää. Ihminen alkaa kysyä itseltään, olisiko pitänyt olla aktiivisempi, terävämpi, rohkeampi, sitkeämpi, diplomaattisempi, äänekkäämpi tai hiljaisempi. Organisaatio nyökkää tyytyväisenä, koska itsepetos on aina halvempaa kuin rakenteellinen korjaus. Vastuu ilman valtuuksia on myös kätevä tapa testata ihmisen sietokykyä ilman, että sitä tarvitsee kutsua kuormittamiseksi. Jos hän onnistuu, johto on luonut hyvän toimintamallin. Jos hän epäonnistuu, hän ei ottanut riittävää omistajuutta. Jos hän uupuu, hänellä oli ehkä haasteita priorisoinnissa. Jos hän lähtee, hän ei ehkä ollut oikea henkilö viemään muutosta maaliin. Kaikissa vaihtoehdoissa syyllisyys löytää alaspäin, vaikka valta ei löytänyt samaa reittiä missään vaiheessa. Pahimmillaan vastuu ilman valtuuksia tekee tunnollisesta ihmisestä organisaation syntipukkipalvelun. Hän kantaa huolta, jota ei voi ratkaista, ja vastuuta, jota ei voi käyttää. Hänestä tulee elävä puskurivyöhyke päätöksenteon ja todellisuuden väliin: tarpeeksi lähellä ongelmaa saadakseen iskut, mutta liian kaukana vallasta muuttaakseen suunnan. Parhaimmillaan tämä ilmaus auttaa nimeämään sen, mikä muuten naamioidaan henkilökohtaiseksi epäonnistumiseksi. Kyse ei aina ole siitä, että joku ei kantanut vastuuta. Kyse voi olla siitä, että hänelle annettiin vain syyllisyys, vastuun nimilappu ja ohje hymyillä ohjausryhmässä.